Aika kuluu niin nopeasti, olen kirjoitellut blogiini jo vuoden päivät. Olen pitänyt ohjenuorana sitä, että kirjoitan jutun aina kerran viikossa. Muiden kiireiden ohella se ei ihan aina onnistu, mutta noin suurin piirein olen pysytellyt tahdissa mukana. Sivulatauksia on tällä hetkellä ollut noin 800- 1000 kuukaudessa, joka on tuntunut hyvältä. Palautetta tulee niukasti, mutta näinhän se taitaa mennä.
Aina välillä jään miettimään, keitä lukijoita sivuilla oikein käy? Uskoakseni blogin aihepiirin tiukka rajaus – joskin jutut kyllä rönsyilevät iloisesti suuntaan jos toiseenkin – rajaa myös lukijoita. Valokuvaterapiasta kiinnostuneet lienevät yleisemminkin psykologiasta ja visuaalisesta kulttuurista kiinnostuneita lukijoita.
Koulutuskin alkaa ollut jo puolessa välissä, jäljellä vielä reilut puolisen vuotta ja lopputyön tekeminen. Tuo lopputyö on voimakkaasti itämässä, ja pukeutuu tekstiksi varmasti kesän mittaan.
Alkavan kevään aikana olen aloittanut myös pienimuotoisen valokuvaprojektin. Monien vuosien jälkeen olemme kokoontuneet nuoruudenystävieni kanssa yhteen, ja treenailleet muistelukeikkaa varten viikon-parin välein. Tarkoitus olisi esiintyä toukokuun lopulla pienimuotoisella, päivän mittaisilla festareilla muiden bändien parissa. Olen nyt jonkin verran kuvannut harjoituksiamme ja myös niin, että itsekin olen päässyt kuviin mukaan. Tarkoitus on jatkaa kuvaamista aina tuohon keikkaan asti, ja koostaa kuvista jonkinlainen kokonaisuus. Proggis on vasta ideavaiheessa, ja työstän sitä paljolti tunnepohjalta: etenen sinne, minne sydän sanoo.
- Valokuvaterapia Blogi - 