Loman lähestyessä


Kesäloma on jo ihan oven takana ja mukavaahan lomalle on aina päästä. Tällä kertaa loma tuntuukin, edessä on seitsemän viikon paussi. Vaikka en olekaan kovin innokas löhöloman viettäjä, niin en aio myöskään mitenkään suorittaa lomaani. Siitä huolimatta ajattelin loman aikana tehdä hieman muutakin kuin kunnostaa naapurin laituria.

.

Pari päivää sitten kävin katsomassa Jo Spencen näyttelyn Turun Perissä. Pidin siitä, ja näyttely sai minut moniin ajatuksiin. Tuo näyttely taltioi elämän isoja asioita valokuvan voimalla: sairastumista rintasyöpään, siitä toipumista ja viimein myös kurottautumista kohti Lopullista Luopumista, kuolemaa.

.

Spencen näyttelyä täydentää mainiosti Wäinö Aaltosen museossa juuri avattu, Minna Havukaisen ja Sini Liimataisen näyttely Viiltovalmis. Myös tässä liikutaan sairauden maastossa, joka näyttelyesitteen mukaan kertoo kivusta, luopumisesta, pelosta, rohkeudesta ja jatkumisesta. Vaikka Spencen valokuvat eivät suoranaisesti kuvaakaan sairaalamaailmaa, niin kiintoisaa on nähdä, miten nämä kaksi näyttelyä eroavat sairauden kuvantamisessa – onhan näyttelykuvilla ajallista eroa toisiinsa parisenkymmentä vuotta.

.

Tampereelle käymään houkuttelisi myös Werstaan näyttely. Kuvataiteilija Teemu Mäki – joka oli luennoimassa myös konferenssissa – on juryttänyt Riita -nimisen näyttelyn, joka nimensä mukaisesti luo katsettaan kohden yhteiskunnallisia konflikteja. Näyttelyssä on esillä paitsi valokuvavedoksia, myös maalauksia ja veistoksia. Erityisesti mielenterveyteen, potilaisiin ja heidän saamaansa kohteluun liittyvät ristiriidat kiinnostaisivat kovasti.

.

Helsinkiin taas vetäisi Tennarin Anton Corbijnin retrospektiivi, mies, joka on taltioinut aikamme staroja aina U2:sta Clint Eastwoodiin asti. Corbijn on saanut nyt rutkasti mainetta onnistuneen Joy Division leffan jälkeen, jossa hän kieltämättä onnistui pitkän leffan ohjaajana.

.

Muutoin loma menee saaristossa ja yön yli kestävällä vierailuun Kylmäpihjalan majakalla. Ja tietysti myös lukiessa. Kesällä on hyvä osata vaihtaa myös toisiin sielun maisemiin, ja yöpöydällä odottaakin vino pino sarjakuvia ja romaaneja, mitä sitten ehdinkään ja jaksan lukea.

Television vieressä odottaa samaten Harold Lloyd (1893–1971) dvd –boksi, jota varmasti tulee katseltua sadepäivien ratoksi. Vaikka mies teki koomikon uransa jo mykkäelokuvan kultakautena, siis 1920 –luvulla, niin vieläkin ne haraavat onnistuneesti ajan hammasta vastaan.

Yhden haasteen olen kylläkin ottanut vastaan kuvaamisen lisäksi tänä suvena. Nyt on pakko lukea viimeinkin Saatana saapuu Moskovaan. Sen verran kaverit ovat kehuneet sitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s