Lopputyö etenee kuin eteneekin pikku hiljaa… Sain ensimmäisen version valmiiksi artikkelista, joka olisi tarkoitus julkaista myös Psykologia-lehdessä, saas nähdä. Juttu käsittelee yleisellä tasolla, mitä valokuvaterapia oikein on, ja millaista edelliskesän valokuvakonferenssissa Turussa oikein oli.
Jutun pituus ei kuitenkaan ihan riitä lopputyöksi. On siis keksittävä jotain muuta. Aikaa on vielä kuukauden päivät, ja alustavasti olen pohtinut jotain artikkelin vastapainoksi. Jotain henkilökohtaisempaa. Valokuvaamista, ja omien tuntojen pohdiskelua esseemäisesti. Tätä versovaa ideaa täytyy vielä kehitellä ja sopia yhdessä ohjaajan kanssa.
Kirjoittamisen ohella lueskelin jälleen kerran Barthesin Valoisa huone opusta ja selailin netistä, mitä kaikkea herrasta löytyykään. Ja löytyyhän sieltä. Jäin erityisesti miettimään Barthesin lausahdusta valokuvan ja elokuvan erosta: valokuvan edessä voin sulkea silmäni ja avata ne uudelleen, koska edessäni on jälleen tuo sama kuva.
Lohdullinen ja turvallinen ajatus pysyvyydestä. Ja valokuvan voimasta.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.