Kesän aikana tuli otettua kuva jos toinenkin, joita lisäsin tänne nettiin. Varoituksen sana näin alkuun: kuvia on paljon. Tarkoituksenani on tarjota osaa kuvista artistien ja tilaisuuden järjestäjien promokäyttöön.
Kuvia on siis reippaanpuoleisesti, ja jaoin ne neljään eri kansioon:
1. Down by The Laituri´09
2. TurkuModern
3. Ilmiö
4. Tall Ship´s Race
Kolme ensimmäistä happeningiä on turkulaisia musiikkitapahtumia, ja viimeinen Isojen purjelaivojen ryntäys tänne Suomen Turkuun. DBTL:n tuntevat varmasti kaikki, mutta Ilmiö ja TurkuModern lienevät useimmille hieman vieraampia. Nämä kaksi jälkimmäistä esittelevät nimensä mukaisesti modernia tanssimusiikkia, aina indiestä dancehall:iin. Esiintyjiä pääsi kuvaamaan hyvin lähelle, eikä lavan edustalla ollut mitään erityistä karsinaa kuvaajia varten.
Jokaista tapahtumaa on ollut kiintoisaa kuvata, ja kuvaus on tarjonnut myös aikamoisia haasteita. Kenties vaikeimpia ovat olleet festareiden sisäkuvaamiset. Valoa on aina liian vähän tai liian paljon, kohde liikkuu jatkuvasti ja liikkeitä on vaikea ennakoida etukäteen. Kuvaus on ollut ajoittain yhtä tuskaa.
DBTL:n kaltaisessa isossa tapahtumassa muusikoita pääsi kuvaamaan muiden kuvaajien joukossa yleensä kolmen eka biisin verran. Lavan edustalla on aidattu alue, jossa kuvaajat työskentelevät. Yleinen käytöntä alalla. Kuvaamisessa uusintaa ei saa, joten kuvia tuli otettua todella paljon. Jos joku ei onnistu, niin ehkäpä toinen sitten.
Valokuvia tuli kaiken kaikkiaan useita satoja. Jälkeenpäin olen käsitellyt niitä vain vähän, etupäässä korjaillut värejä. En ole rajannut tai muokannut niitä muutoin lainkaan.
Kuvaamisen jälkeen ihan ensimmäiseksi deletoin kaikki selkeästi epäonnistuneet otokset, mutta loppua kohden valinnasta muodostui yhä vaikeampaa ja vaikeampaa. Kokeneemmat kuvaajat olivat evästäneet, että kannattaa luottaa vahvasti omaan intuitioonsa: se kuva, joka herättää heti huomion, on yleensä se paras.
Siitä huolimatta kuvan tuhoaminen on varsin epämiellyttävää. Digitaalisesti kuitenkin hieman helpompaa, kun valokuvaa ei tarvitse konkreettisesti repiä käsin, se vasta onkin raastavaa! Tässä on jotain samankaltaista kuin eräässä valokuvaterapian harjoituksessa, jossa päädytään vähäntämään tärkeistä kuvista kerrallaan yksi pois, niin että jäljelle jää vain se ainut. Vaikeaa!
Katselin jokunen päivä sitten Operaatio Valkyrie leffan, joka kertoi Hitleriä vastaan suunnatusta salamurhahankkeesta. Leffa itsessään oli pienoinen pettymys, mutta itse sisältöä enemmän jäin pohtimaan muotoa. Katsoin pätkän Blu-Ray versiona, isosta näytöstä ja äänet taustastereoista. Elokuvallinen kokemus lähenikin teatteriesitystä, ja tuntui, että teknologian mahdollistama kokemus muokkaa myös itse elokuvan sisältöä: leffa tulee ikään kuin todemmaksi. Jotenkin tämä tuntui hämmentävältä.
