Loma

Bergö, 20.7.

Lähtiessämme eilen saarta kohden löysin rannalta oheisen puunkappaleen. Se kellui vedessä, aivan lähellä  laituria. Aika on hionut puun kauniin tasaiseksi, ja pinnalla näkyvät selkeästi jo eletyt vuosirenkaat. Luonnon omin käsin tekemä  taideteos, jonka korjasin talteen.

Kesälomani on viimein alkanut, ja on aika irroittaa ote arjen rutiineista hetkeksi. Paitsi että  on aika ottaa niskalenkki koulutukseen kuuluvasta kirjallisesta lopputyöstä, on myös  aika keskittyä lopputyöhön kuuluvaan kuvaamiseen.

Luvatessani kuvani tapahtumien järjestäjien käyttöön, sain pressikortin kahteen tilaisuuteen. Loppuviikosta kuvaan TurkuModern -tapahtumaa, joka keskittyy lähinnä electro-ja groovemusiikkiin. Parin viikon päästä on luvassa taas DBTL’09 kaupunkifestari, jota ei tarvinne sen enempää esitellä. Kuvaan siis edelleen esiintyviä musiikkoja, aihe, joka seuraa minua yhä ponnekkaammin.

Vastapainoksi teemme retken myös Bengskärin majakkaan, jonka kuvaaminen  antaa kaipaamaani vastapainoa tälle kaikelle: rauhaa, luontoa ja hiljaisuutta. Jotain samaa, jota edustaa myös tuo löytämäni puunkappale.

Avantgardea

Kävin eilen katsomassa täällä Turussa, Wäinö Aaltosen museossa Ympyrä – Viiva – Piste –näyttelyn. Hieman vaikeaselkoinen nimi pitää sisällään venäläisen avantgarden esittelyn 1910- ja 1920-luvuilta. Jostain syystä olen aina ollut tähän suuntaukseen hieman kallellaan, sillä aikanaan avantgarde on haastanut vallitsevaa taidesuuntausta ja pyrkinyt luomaan jotain uutta. Avantgardistit korostivat yhteisöllisyyttä ja tarkastelivat tilaa sekä muotoja uusin ja tuorein silmin.

Itse koin jotkin yksittäiset teokset aika voimakkaastikin valokuvanomaisina: geometrisinä ja mustavalkoisina viivojen, värien, ja muotojen leikkinä. Muodot ovat vapaasti tulkittavissa ja niissä voi nähdä monia eri merkityksiä, kuten symbolisissa kuvissakin, joita käytetään valokuvaterapiassa. Kuvien tulkinta on arvovapaata ja olennaista on vain niiden kytkeminen omaan kokemustodellisuuteen: kuvat muistuttavat kenties jostain koetusta tai herättävät tunteita, joiden olemassaoloon juuri kuva voi tarjota myös tietoisen väylän. Näin siis myös avantgardistien kuvat, jotka puhuttelivat miltei sadan vuoden takaa.

Vähemmän on enemmän

Joskus valokuvan värit ovat yksinkertaisesti liikaa. Ne tuovat kuvaan hälyä, värit kiinnittävät huomioin jonnekin toisaalle ja kadottavat sen, mitä yritän kulloinkin sanoa. Tässä jokunen mustavalkoinen kuva, joilla koetin sisällyttää mustan ja valkoisen eri sävyjä, myös harmaata. Ihan tyylipuhtaasti en kuitenkaan onnistunut, joskin nälkä vain tuntuu alati kasvavan kuvatessa. Ja koulutuksen sekä kuvaamisen edetessä valo kietoo yhä enemmän…

Kuvat on otettu Turun saaristossa, Nauvon lähettyvillä. Saari on nimeltään Bergö, joka lienee saaneen nimensä paikan korkeahkon vuoren mukaan. Itselleni saari näyttäytyy pakopaikkana kaupungin hälystä ja kiireestä, aivan kuin nämä mv-kuvatkin pakopaikkana väreistä.

Vietämme läheisten kera aikaa saarella, aina kun siihen on vain mahdollisuus. Koetin taltioida valokuviin paikan omanlaista, karismaattista tunnelmaa: levollisuutta, joutenoloa ja laiskottelun uljasta filosofiaa.