Nettimietteitä

Jokunen päivä sitten palasin Helsingistä kotiin päin junalla. Päivä oli mennyt työnohjauksen ja EMDR yhdistyksen mainioissa pikkujouluissa. Junassa on hauska matkustaa,  se tarjoaa parin tunnin irtioton arjesta. Silloin ehtii kerrankin syventyä päivän lehtiin.

Käsiini osui Hesarin viimeisin kuukausiliite (joulukuu/2008). Huomioni kiinnittyi toimittaja Teppo Sillantauksen Toisessa maailmassa -juttuun. Se kertoo Jokelan koulusurman tekijän, Pekka-Eric Auvisen liikkeistä netissä ennen kohtalokasta tekoaan. Juttu on monella tavalla kiintoisa. Toisessa maailmassa jutun rakenne on elokuvamainen, se hyppää eri henkilöistä ja aikatasosta toiseen. Kokonaisuudesta muodostuu monipuolinen kuva Auvisesta ja hänen nettiympyröistään.

Auvinen näyttäytyy poikkeuksellisen yksinäisenä nuorena miehenä, jonka ominta valtakuntaa vaikuttaa olevan netti ja sen eri keskustelufoorumit. Niissä hän pystyi julkituomaan omaa maailmankatsomustaan ja netissä hän ilmeisesti koki myös elämänsä ensirakkauden – koskaan kohdetta näkemättä. Nettisuhde päättyi sangen traagisesti. Epäilemättä tämä vaikutti osaltaan Auvisen kohtalokkaaseen päätökseen.

Vaikka netti voi tarjota mahdollisuuksia ylläpitää omia ihmissuhteita ja löytää uusia ihmisiä, voi se varmasti tarjota myös kyseenalaista tukea synkille maailmankatsomuksille. Ja mikäli tähän yhdistyy vielä yksinäisyys ja jonkin asteinen stressaava elämäntilanne, niin seuraukset voivat olla arvaamattomia. On kuitenkin vaikea uskoa siihen, että pelkillä poliisitoimilla ratkaistaisiin tämän kaltaiset ongelmat: syyt ovat syvemmällä niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisessa todellisuudessakin.

Jäin pohtimaan nettiä ja kaikkia niitä voimakkaita tunnereaktioita, joita sosiaalinen kanssakäyminen synnyttää tietoverkoissa. Netin sanalliset mittelöt voivat olla aika hämmentävän voimakkaita, etenkin kun toinen osapuoli ei ole fyysisesti läsnä. Vastapainoksi taas monet ovat tutustuneet toisiinsa netin välityksellä, löytäneet elämänsä rakkauden ja menneet naimisiin.

Kuvallisuus on olennainen osa tätä uutta mediaa. Monet keskustelufoorumit – kuten vaikkapa nuorison suosima irc – galleria – suorastaan loistaa valokuvillaan. Nuoret meilaavat kuvia itsestään, muokkaavat ja laittavat niitä näytille uusien kommenttien toivossa. Usein kuvat ovat omakuvia, joissa voi leikitellä omalla identiteetillä: eri kuvauspaikat, vaatetus, asennot, ilmeet ja kuvankäsittely tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia muokata omakuvaa.

Hetkeä ennen junan lähtöä ehdin vielä vilkaisemaan Stockmannin jouluikkunaa. Tänäkin vuonna se on upea visuaalinen ilotulistus, jota todisti runsas väkijoukko ikkunan edessä. Sain pikaisesti näpsäistyä kännykällä oheisen – hieman suttuisen – kuvan. Toivotan kuitenkin sen myötä lukijoilleni oikein mukavaa ja valokuvauksellista joulun odotusta.