- Valokuvaterapia Blogi -

Mikä katseessa parantaa?

11.07.2008 · 1 kommentti

Aina välillä jään pohtimaan katseen merkitystä terapiassa. Kohtaammehan me kaikki elämämme aikana hyvin erilaisia katseita: hyväksyviä, tuomitsevia, kannustavia, kontrolloivia… Hoitosuhteessa terapeutin katseella on suuri merkitys, miten näen oman asiakkaani ja miten asiakas vastaa katseeseeni. Parhaimmillaan hyväksyvä katse on yksi niistä olennaisimmista tekijöistä, joka auttaa ja tukee.

Pari kolme vuotta sitten olin kiertelemässä Venäjän Karjalaa pitkin ja poikin. Pysähdyimme muistaakseni jossain Sortavalan tienoilla. Ajatuksena oli tutustua paikalliseen luostariin. Luostarin kupeessa sijaitsi myös ilmeisesti paikallinen psykiatrinen sairaala. Oikaisin tuon sairaalan pihamaan lävitse, ja siinä samalla katseeni osui yhteen sairaalan ikkunoista. Vaikka oli kuuma kesäpäivä, niin lasin takaa minua tarkasteli keski-ikäinen mies, hyvin paksuissa vaatteissa. Varmasti yksi sairaalan potilaista.

Vaikka katseemme kohtasivat vain hyvin, hyvin pieneksi hetkeksi, niin tulen aina muistamaan tuon tapahtuman. Ennen kuin mies käänsi katseensa pois, niin siitä oli luettavissa syvä alistuneisuus ja ahdistus… En tule koskaan tietämään, mikä on ollut tuon miehen elämäntarina ja miksi hän ylipäätään oli sairaalassa, mutta tuosta katseesta oli luettavissa jotain hyvin olennaista hänen elämästään. Siinä heijastui hänen eletty elämänsä, katse, jonka hän hetkeksi kohdisti minuun.

Tuo hetki on ollut tärkeä pysäkki elämässäni, sen kautta olen saanut konkreetista tuntumaa siihen ajatukseen, että kaikkea ei voi pukea sanoiksi. Mutta silmät – sielun peili, kuten sanotaan – antaa katseessa sijaa sanattomuudelle.

Myös valokuva voi olla terapeuttinen tekijä ja mahdollistaa korjaavan katseen olemassaolon. Valokuvien avulla, vaikkapa sitten tarkasteltaessa perhekuvia, lapsuuden tunnekokemukset saattavat nousta voimakkaasti esille. Tällöin niitä voidaan myös käsitellä. Katse on tärkeä tekijä juuri valokuvien kohdalla. Myös niin, että asiakas voi kokea kohtaavansa terapeutin arvostavan ja hyväksyvän katseen: tällaisena olen maailmalle riittävä.

Aiheet: valokuvaterapia

1 vastaus tähän mennessä ↓

  • Päivikki // 16.07.2008 at 09:40 | Vastaa

    olen miettinyt usein samaa, että miten silmistä voikin nähdä niin paljon.
    Ja miten voi tuntea että joku katsoo, ja kuinka syvältä sielusta (?) se silmien välittämä sanoma tulee. Mielenkiintoinen postaus tämä, kiitti.

Kommentoi