Ylen Teemalta tuppaa tulemaan poikkeuksellisen kiintoisia leffoja ja dokkareita, niin tälläkin kertaa. Olen muuten vieläkin sitä mieltä, että kaiken digi-tv hömpän keskellä juuri Teeman näkyminen on edelleen se paras juttu.
Mutta se dokumentti: Oren Siedlerin ohjaama Bruce & Me (2005) –Isän jäljillä. Siinä perheen tytär pohtii suhdettaan omaa isäänsä, työkalunaan videokamera. Siedler taltioi tunnollisesti keskusteluja isänsä kanssa, kuvaten myös matkoja lapsuudenmaisemiin sekä taltioiden isänsä nuorta, kuubalaista tyttöystävää.
Siedlerin isä on pikkurikollinen, eräänlainen Robin Hood, isoäiti temperamenttinen ja äiti taiteilija, joka asuu Australiassa aboriginaalien parissa. Siedlerin vanhemmat ovat eronneet jo aikoja sitten, ja isä on selvästi hänelle vanhemmista läheisempi: tässä dokumentin perusta.
Isän jäljillä on hyvin avoin, suorastaan raadollisen paljastavakin kuvaus isän ja tyttären välisestä suhteesta. Voin uskoa, että leffan teko on ollut rankka, mutta varmasti myös terapeuttinen prosessi. Nostan myös hattua dokumentin henkilöille rohkeudesta, jolla he ovat lähteneet mukaan tähän prosessiin.
Siedler käyttää kevyttä kuvauskalustoa, joka varmaan osaltaan selittää dokumentin intiimiyden ja kiinnostavuuden: taltioinnissa hän on päässyt hyvin lähelle isänsä maailmaa. Siedler on myös rehellinen omia tunteitaan kohtaan, vaikka ei aina ymmärräkään isänsä tekemiä ratkaisuja.
Dokkari herätti paljon ajatuksia ja pohdintoja myös omasta perheestäni. Dokumenttiin löytyy tarkempi esittely trailereineen täältä:
Joo kyllä Teema on yksi parhaista kanavista tällä hetkellä. Eilenkin tulin:
“Blow-up – erään suudelman jälkeen
(Blow-up)
Maa: UK (1966)
Kesto: 111 min
Genre: Jännitys
Ohjaaja: Michelangelo Antonioni
Muotivalokuvaajan filmille tallentuu jotakin, joka vaikuttaa murhalta. Lontooseen sijoittuva tarina on nähty tutkielmana valokuvan kyvystä jäsentää todellisuutta.”
En katsonut leffaa, kun piti jännittää samaan aikaan Suomi-Ruotsi matsia, mutta digiboxille leffa tallentui ja lähipäivinä sitä varmasti tulen väijymään..
Jepp, itsekin tuli vilkaistua tuota matsia. Näin kyllä joskus Antonionin Blow-Upin, mutta siitä on jo jokunen vuosi. Aikanaan se oli kovinkin kehuttu leffa, mutta aika on syönyt sen sädekehää.